Ansa 74v
Oma- tai vuokra-asunto, Uusimaa
Omannäköinen arki
Aamulla laitan itselleni aamupalaa. Kolme kertaa viikossa käyn uimahallissa, siellä harrastan erilaisia vesiliikuntalajeja. Meillä on taloyhtiössä yhteisöllisyysporukka, jonka kanssa tavataan kerran kuussa. Tarkoitus olisi laajentaa kahteen tapaamiseen kuukaudessa. Meillä on talossa kerhohuone, jossa on hyvä järjestää tapaamisia. Tapaamisia on järjestetty erilaisilla teemoilla, on ollut esimerkiksi tietoiskuja, asiantuntija on käynyt meille puhumassa jätelajittelusta ja digitaalisesta ympäristöstä. Sitten on tietokilpailuja ja grillaamista, jouluna joululauluja ja vappuna munkkeja. Meillä on hyvä tiivis porukka, kaikki eivät tietenkään halua osallistua, eikä ole pakko. Olemme sen verran läheisiä, että kun yksi naapuri menehtyi, meitä lähti autollinen naapureita siunaustilaisuuteen. Täällä rakennetaan uusia yhteisöllisyystaloja, mutta miksei yhteisöllisyyttä voisi tuoda olemassa oleviinkin taloihin?
Koti
Meillä on tässä oma asunto, joka on aikanaan yhdistettyä kahdesta vierekkäisestä asunnosta. Itse on saatu muokattua kotia omanlaiseksi ja omiin tarpeisiin sopivaksi. Minulla on työhistoriassa pitkä ura esteettömyysasioiden parissa toimimisessa ja luennoimisessa ja olenkin sitä mieltä, että koti on hyvä muokata tulevia tarpeita varten ajoissa. Ei sitten, kun kunto on jo huono. Meillä on esimerkiksi vessan ovea suurennettu, toisessa vessassa on koroke ja käsituet ja astianpesukone ei ole lattiatasossa, että sitä voisi käyttää, vaikka olisi pyörätuolissa. Toistaiseksi olemme vielä hyvässä kunnossa, mutta toive on, että voisimme tässä asua vaikka kunto heikkenisi.
Palvelut ja liikkuminen
Täällä on erinomaiset palvelut, lähikauppa on 50 metrin päässä ja puolen kilometrin päässä on iso kauppakeskus. Autolla mennään isommat ostokset. Terveysasemalle menee bussi ihan tästä vierestä, vaikka harvoin siellä on tullut käytyä. Kauppakeskus ja terveysasema ovat aika uusia ja ne ovat hyvin esteettömiä.
Tärkeät henkilöt
Puoliso, lapset ja lapsenlapset tietysti. Lapsia on kolme ja lapsenlapsia kahdeksan. Oma äiti on 95-vuotias ja asuu vielä itsenäisesti kotona. Hän ei mitään apuja halua ulkopuolelta, niin käydään siellä vuorotellen häntä auttamassa. Huoli toki on omasta vanhemmasta.
Ystäviä on erilaisia porukoita. Yhdessä matkustellaan, käydään teatterissa, nautitaan herkkuruokaa ja ommellaan yhdessä. Olemme myös tehneet vuoroviikkoista kyläilyä toistemme luona. Ystävien kanssa keskustellaan paljon ihan niitä näitä. Nämä ystävyyssuhteet ovat kyllä ihan henkireikiä, itse en ole vielä se, jolla olisi eniten huolia, mutta on hyvä päästä kaikenlaisesta puhumaan. Ystävyydet ovat minulle merkityksellisiä. Jonkun pitää vain tarttua aina ja kysyä, että lähdetäänkö teatteriin tai syömään, että tulee sitten tavattua.
Elämän käännekohdat
Merkittävänä elämän käännekohtana on isän kuolema. Olin silloin vasta 19-vuotias. Isä kuoli odottamatta yön aikana. Onneksi hän ehti olemaan meidän häissämme, mutta ei koskaan saanut tietää, että saa lapsenlapsia. Se on kyllä vaikuttanut omaan elämääni paljon. Se on sitten sellainen käännekohta, jos toinen meistä kuolee ja toinen jää yksin. Että miten sitten pärjää ja joutuuko muuttamaan tästä kodista pois.
Digitaalisten laitteiden käyttö
Älypuhelin, läppäri ja pöytäkonekin löytyy. Tietotekniikka ei minulle ole mikään ongelma, puhelinta käytän päivittäin ja siinä on erilaisia sovelluksia. Jos tietokoneella on joku ongelma, jota en osaa korjata, niin ollaan sovittu, että poikani ottaa etäyhteyden koneeseen ja katsoo mistä kiikastaa.
Älykelloon olisi kiva saada sellaisia ominaisuuksia, että se pystyisi esimerkiksi vesijumpassakin laskemaan askeleen. Vedenpitäviähän monet jo on, mutta siellä jää askeleet laskematta. Sitten sellainen olisi mieluinen, että älykellosta voisi toistaa musiikkia tai vaikka nauhoittaa sinne jonkun vesijumppaohjelman, niin jos ei ole ohjatussa vesiliikunnassa, niin olisi sitten mielekästä tehdä itse.
Palaa hakutuloksiin