Aira 84v
Muu tuettu asuminen, Päijät-Häme
Koti
Asun yksin ikäihmisten palvelutalossa, kerrostaloasunnossa. Asunnossa on kaksi huonetta ja keittiö. Asuinneliöitä on 37 ja parveke. Tässä asunnossa olen asunut kolme vuotta ja olen viihtynyt oikein hyvin. 23 vuotta olen asunut yksin ja tykännyt siitä, olen aika erakkoluonne loppujen lopuksi. Turvallisuuden tunnetta yksin asuessani lisää turvaranneke, joka minulla on käytössä. Kaksi kertaa olen täällä asuessani sillä hälyttänyt hoitajan paikalle. Helpottaa kun tietää, että apua saa tarvittaessa. Se onkin ainoa asia joka to turvaa, kun ei enää ketään sukulaisiakaan asu samalla paikkakunnalla.
Tulevaisuuden toiveeni asumiseen liittyen on, että voisin asua tässä asunnossani, kunnes siirryn hautuumaalle. Asuntoni on asia, josta en haluaisi luopua. Oma koti kullan kallis. Vaatimukseni eivät ole suuret mutta olen jo luopunut niin monesta asiasta elämässäni, ettei enää olekaan paljoa mistä luopua. En osaa kuvitella tilannetta, jossa joutuisin muuttamaan pois omasta kodistani. Ihan hirvittää ajatus, jos vaikka joutuisin semmoiseen ryhmäkotiin. Tietyllä tavalla se mietityttää tuolla takaraivossa, että mitä sitten kun tulee todella se aika, ettei enää yksin pärjää. Olen sentään jo 84-vuotias.
Omannnäköinen arki
Minulle tärkeitä asioita arjessa on omasta asunnosta huolehtiminen. Huolehdin itse omasta kodistani, minulla ei käy minkäänlaista apulaista täällä. Tavallisena arkiviikkona minä siivoan, pesen pyykkiä sekä silitän, käyn kaupassa hakemassa ruokatarvikkeita ja teen ruokaa. Joskus käyn syömässä palvelutalon ravintolassa ruuan tai sitten haen sieltä annoksen kotiini. Tykkään katsoa televisiota, pelata pasianssia ja neuloa villasukkia. Päivän kohokohta on, kun olen siivonnut asunnon, saan käydä lepäämään sohvalle ja nostaa jalat kohti kattoa.
Osallistun usein tämän palvelutalon yhteisiin toimintoihin. Maanantaisin on lauluhetki ja lauantaisin kahvikerho. Kolme kertaa viikossa pääsee saunomaan, minä yleensä käyn kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin. Kerran kuussa käyn kaupungin senioreiden yhteiskokoontumisissa, ensi viikolla mennään pelaamaan mölkkyä. Kaupungin senioreiden ryhmä järjestää myös muistikerhoa, jossa olen alkanut käymään. Seniori ryhmän kaverit myös monesti soittelevat ja pyytävät mukaan erilaisiin tapahtumiin. Viime viikolla olimme teatterissa sekä yrittäjä messuilla.
Koen, että pystyn elämään omannäköistä arkea ja osallistumaan minulle tärkeisiin toimintoihin silloin, kun ei ole huimaava olo verenpaineen laskun vuoksi. Elän päivä kerrallaan. En minä ole täällä yhtään mistään murheissani. Kunhan rahat riittävät ja apua saan silloin kun tarvitsen, niin vielä jaksan itse hoitaa kaikki asiani.
Palvelut ja liikkuminen
Käyn kampaajalla leikkauttamassa hiukseni ja kirjastosta käyn lainaamassa äänikirjoja. Nämä palvelut ovat lähellä kotiani, joten niihin pääsen kulkemaan kävellen. Myös lähikauppa on kävelymatkan päässä. En jaksa kävellä pitkiä matkoja, ellei välissä ole levähdyspaikkoja. Siksi kaupassa käyminenkin on usein raskasta. Kuitenkin olen kauppareissuista tähän asti vielä selvinnyt itsekseni. En käytä apunani mitään kotiin tuotavia palveluita.
Pidemmille matkoille sitten tarvitsen kyydin. Yleensä ystäväpariskunta minua kuskaa tai menen taksilla. Tykkäisin mennä metsään kulkemaan mutta se on hankalaa, kun ei jaksa kävellä. En myöskään tunne paikkakuntaa kovin hyvin, joten pitäisi olla kaveri mukana. Viime kesänä vielä kävin kävelemässä lähistön puistossa sekä järven rannalla, varsinkin kun oli tyttären koira kylässä. Sen kanssa tykkäsin kulkea ja se oli minulle kovin tärkeä. Nykyään en enää oikein jaksa.
Digitaalisten laitteiden käyttöönotto
Digitaalisia laitteita ja kaikkea semmoista tekniikkaa inhoan sydämeni pohjasta. Minulla on tabletti, jota käytän laskujen maksamiseen ja joskus katson sieltä ruuanlaittoon reseptejä. Sen käyttö on minulle kuitenkin haastavaa. Sen lisäksi katson televisiota ja puhelimella soitan sekä laitan tekstiviestejä. Asunnossani on myös turvaliesi ja käytössäni on turvaranneke. Muuta teknologiaa en tarvitse enkä halua käyttää.
Tärkeät henkilöt
Minulle tärkeitä henkilöitä on tietysti lapset ja lapsenlapset sekä nykyään myös lapsenlapsenlapset. Yhteydenpito heihin on minulle tärkeää ja yleensä soitellaan ainakin kerran viikossa lasten kanssa. Myös seniorikerhon kaverit ja sieltä erityisesti yksi tuttava pariskunta ovat tärkeitä henkilöitä arjessani. Heidän kanssaan touhuan. Naapureitani tapaan talon yhteisissä toiminnoissa. On harmillista, että täällä nykyisellä kotikunnalla on hyvin vähän ystäviä, mutta onneksi tarjolla on erilaisia ryhmätoimintoja, joihin osallistun ja siellä tapaan ihmisiä. Puhelinyhteyttä pidän edelleen muutamaan vanhaan ystävään. Heistäkin moni on jo kuollut.
Elämän käännekohtia
Elämälleni merkityksellisiä käännekohtia on ollut opiskeluiden jälkeen ensimmäinen työpaikka psykiatrisessa sairaalassa sosiaalityöntekijänä. Tietysti lasten syntymät sekä sen jälkeen lastenlasten ja lastenlastenlasten syntymät ovat olleet merkityksellisiä tapahtumia. Omat kolme lastani syntyivät tasaisesti kahden vuoden välein. Suuri käännekohta oli mieheni kuolema vuonna 2000. Hän kuoli samana päivänä, kun itse jäin eläkkeelle. Olen nyt 23 vuotta ollut leskenä. Asuin omakotitalossamme vielä kymmenen vuotta mieheni kuoleman jälkeen, kunnes en enää jaksanut hoitaa taloa ja pihaa.
Talon myynti oli suuri muutos. Sen jälkeen muutin tyttären houkuttelemana nykyiselle paikkakunnalle ja täällä olen muuttanut kaksi kertaa. Myös lasten avioliitot sekä erot ovat vaikuttaneet tietyllä tavalla elämääni. Aikaisemmalla paikkakunnalla asuin yli 50 vuotta, joten siellä minulla oli paljon ystäviä sekä edesmenneen miehen sukulaisia. Nämä ystävät auttoivat selviytymään miehen kuolemasta. Puhelinyhteyttä pidän vielä muutaman sen ajan ystävän kanssa.
Palaa hakutuloksiin