Aatos 80v
Oma- tai vuokra-asunto, Kanta-Häme
Arjen kulku
Yksi aamu lähdin risteilylle viiden aikaan aamulla Tallinnaan. Meillä on vaimon kanssa 60-vuotisjuhlat kesäkuussa, joten piti vieraille hakea juotavaa sieltä. Siellä oli mukana poika ja tyttärentytär molemmat. Sain olla herroiksi etupenkillä, eikä minun annettu ajaa. Mentiin Finlandialla ylitse, ja oltiin puoli tuntia Tallinnassa. Sitten ajettiin kotiin ja kello oli siinä 16 aikaan, kun oltiin kotona. Sitten otin parin tunnin nokkaunet. Istuin tietokoneen ääressä sitten tapani mukaan yhdeksään asti. Yhdeksän aikaan aloin MTV3:lta vanhaa elokuvaa, ja katsoin sen. Siinä pähkinänkuoressa yksi päivä.
Tänään on ollut ihan erilainen päivä. Herätys oli kuudelta. Kaveri tuli seitsemän aikaan meille, kun olin aamupalan tehnyt vaimolle ja itselleni ensiksi, vähän hörpännyt siitä ja käynyt koirat viemässä pihalle eli lenkittänyt kaksi villakoiraa. Lähdettiin viemään kukkasia ympäri pihaa, kun mulla on puolen hehtaarin tontti. Siinä on riittävästi askaretta. Kukkaset oli venevajassa talvehtimassa.
Sen jälkeen menin meidän teatteriyhdistyksen ohjaajan luo ja katsoin seuraavaa näytelmää, mikä on kesäkuussa ja sen käsikirjoitusta. Vähän käytiin läpi sitä kohtausta, missä olen mukana, ja sain esittää toivomuksia sen kieliasusta. Käytiin läpi tietokoneen hallintaa ja laitettiin tiedostoja järjestykseen. Loin muutaman kansion, ja laitettiin tietoja sinne, kun ne oli vähän hajallaan. Printtiin vaihdettiin myös väripatruuna. Tulin sitten kotio sieltä, ja söin erittäin hyvää vaimon laittamaa kanaa ja riisiä. Sitten istuskelin tietokoneella, ja tein näytelmään pari A3-mainosjulistetta, ja rakensin käsiohjelmaa. En saanut ihan valmiiksi, kun kello tuli 17. Siinä oli tämän päivän ohjelma. Pikkusen monipuolista!
Arjen kohokotia on, kun istun ulkona penkillä teekupin kanssa ja kuuntelen kun ruoho kasvaa ja linnut laulaa näin kesäaikana. Sitten kun tulee vähän hämärämpää, viileämpää tai sateisempaa, tulen sisälle ja istun tietokoneen viereen. Olin Eläkeyhdistyksen sihteerinä 11 vuotta. Sitten olen myös kotisivuvastaavana siellä, ja pidän kotisivuja meidän yhdistykselle. Rakentelen niitä, ja aina pitää jotain uutta löytää sinne. Ilta kun tulee, katselen mielellään telkkaria klo 21 jälkeen riippuen, koska tulen koneelta pois.
Arkea vaikeuttaa, kun minulla oli erittäin paha jälkikaihi. Puolitoista viikkoa sitten se saatiin hajotettua, ja täytyi mennä yksityiselle, kun julkisella olisi kestänyt 6 kuukautta ennen, kun olisin päässyt. Kolmen minuutin homma maksoi pikkusen, mutta se kannatti. Nyt näen taas erittäin selvästi. Pystyn lukemaan lehteä ja kirjaa ihan halun mukaan. Sitten fyysisiä vaivoja on tässä iässä. Voisi sanoa, että suomalaisista perussairauksia on, mutta sokeritautia ei ole vielä iskenyt. Pahiten mua haittaa, kun on nivelreuma silloin, kun se on aktiivisessa vaiheessa ja se on todella pirullinen. Pystyy olemaan puoli tuntia tai tunnin tietokoneella, ja sen jälkeen särkee paikkoja niin, ettei pysty tekemään mitään muuta kuin syömään Panacodia. Siihen on onneksi tänä päivänä loistavat lääkkeet. Elävä solukko, mikä annetaan verenkiertoon, pitää taudin jopa täysin oireettomana vuoden tai puolitoista. Ne on kyllä mahtavia.
Kun on eläkkeellä, tulee tietty summa rahaa, eikä se pahemmin huoleta. Se, että mihin suuntaan tätä maata viedään, pistää pikkusen funtsimaan. Tämä, että sähköhommat yksityistettiin, oli täysi katastrofi. Toinen on tietysti polttoaineen hinta. En minä Ukrainan tilannetta niin pelkää, että se leviää. Se olisi levinnyt jo.
Omannäköinen arki
En ole tuntenut turvattomuutta, kun asuu täällä maalla. Täällä kyläyhteisö on aika tiivis. Saman tien varressa olen kolmanneksi vanhin. Kyllä tässä pidetään toisiamme silmällä, ettei täällä pääse kuolleena olemaan viikkoa pitempään, kun joku jo kyselee. Toinen hyvä on, että lapset asuu tässä parin kilometrin päässä. Ne soittelee melkein päivittäin, jos ei tuu käymään. Poliisia meillä ei oo täällä kylällä, mutta tytär on poliisi, että jos poliisiapua tarttee, aika nopeesti sitä saa.
Netin kautta saa tietoa kaikennäköisestä kyberrikollisuudesta, mitä ihan riittävästi esiintyy. Olen vielä Eläkeyhdistyksen nettivastaava, niin laitan sinne, millaisia koukeroita rikolliset on milloinkin keksineet. Täällä menee rata 150 metrin päässä ja ennen kun meni kemikaalivaunuja, ne pikkusen mietitytti, kun ne välillä pursuaa ylitte, ja on kuuma ilma, mutta onneksi sieltäkään ei tule enää yhtään mitään. Enkä minä pelkää, että lentokoneetkaan tule alas, vaikka tästä menee päältä sellainen 12 reittiä päivittäin.
Asuminen
Asumme vanhassa omassa hirsisessä omakotitalossa, joka ostettiin vuonna -76. Peruskorjattiin tämä täysin katosta kellariin. Tässä on 88 neliötä kerroksessa eli 160 neliötä asuinpinta-alaa. Se on kahdelle ihan riittävästi. Kun vanhuus on tullut kummallekin, yläkerta jää vähemmälle käytölle, kun sinne täytyy mennä rappusia. Hissiä mä en ole vielä rakentanut tähän. Ollaan 47 vuotta asuttu tässä samassa paikassa.
Jos olisi järvi tuossa ihan vieressä, se varmaan lisäisi asumisviihtyvyyttä. On vaan tuo päärata 150 metrin päässä, mutta ei se häiritse. Siihen on tottunut, ja siihen on hyvä puusto välissä. Olen aika tyytyväinen. Suurin haitta on, että täällä tarvitaan oma auto välttämättä. Julkinen liikenne on aivan olematon. Suunnitelmissa on rakentaa pirtin puolelle viherhuoneen, sellaisen vaatimattoman, 40-neliöisen. Lasiseinät ja katto sinne sekä ilmalämpöpumppu ja isot altaat kasveille. Sinne sitten rappuset ulos, terassi ja terassille iso uima-allas. Saa nähdä, toteutetaanko sitä koskaan. Suunnitelma on erinomainen. Pystyn tässä vielä asumaan kaksi kolme vuotta. Sitten pitää myydä tämä pois ja siirtyä rivariin.
Palvelut ja liikkuminen
Mä olen vielä itte käynyt kaupassa. Vaimo sai vuosi sitten kesällä aivoinfarktin, ja on suhteellisen hyvin toipunut. Pystyy hoitamaan itsensä täysin, mutta autolla ajo on vähän semmoista, että mä hoidan ne kauppahommat. Yritin saada omaishoitajan statusta, mutta en saanut. Täällä ollaan aika pihejä siinä hommassa, vaikka olin kiinni asiassa 24/7. Hän käy jumpassa kerran viikossa. Pikkasen pitää maksaa siitä, mutta yhteiskunta tulee vähän vastaan siinä. Invakortti meillä on.
Mä liikun 100 kilometrin säteellä. Sitten jos pitää mennä isompaan kaupunkiin, tulee 200 kilometrin säde. Kyllä vaimo aina lähtee mukaan voimiensa mukaan. Ei täällä kylillä ole kuin ruokakauppa ja kioski. Pankin kun ne vei pois, se oli paha homma. Pankki saisi olla kylässä kyllä. On täällä yksi raha-automaatti, mutta sekin on 2,5 kilometrin päässä. Mä itse hoidan pankkiasiat netissä, mutta täällä on paljon sellaisia vanhuksia, jotka ei lähde sinne asti palvelutalosta.
Meillä on oma teatteri. Siinä mä olen mukana suorittavassa portaassa ja hoidan mainonnan. Jos tarvin erikoistavaraa, hoidan ne netin kautta. Jos on asiaa seurakuntaan, soitan diakoniaan ja laitan kotisivuille tiedot. Joku halukas voi sitten mennä. Itse en mene. Tämä teatteri ja Eläkeliitto on sellaisia henkireikiä minulle, ja toimin kummassakin aktiivisesti.
Pankki saisi olla. Kioski hoitaa postin hyvin. On pidemmät aukioloajat. Lähimpään ruokakauppaan on matkaa tietä pitkin 600 m. Apteekkiin on 450 metriä ja kioskille saman verran kuin kauppaan eri suuntaan. Ne on kaikki tässä lähellä. Yhteinen talkkaripalvelu oli yhteen aikaan, mutta kaupunki lopetti sen. Se olisi todella kysyttyä samoin kuin ruokapalvelu. Kaupan takana on Hyvinvointikeskus, ja täällä toimii terveydenhuolto niin kuin ajanvaraus erinomaisesti. Silloin kun korona alkoi, apteekkari teki sellaisen tempun, että kaikille yli 70-vuotiaille kuntalaisille hän kuljetti kotiin kaikki lääkkeet ilmaiseksi. Se teki sitä puolitoista vuotta kolmena päivänä viikossa.
Tärkeät ihmissuhteet
Minulle tärkeitä henkilöitä arjessa on tytär ja poika. On mulla sitten muutama tukihenkilö, jos tarttee, ja toistakymmentä ihmistä on tässä lähiympäristössä, joiden kanssa olen tottunut touhuamaan. Täällä on yksi entinen kyläseppä, jolta saan hitsauspalveluja. Sitten täällä on entinen lasinpuhaltaja, joka tulee auttamaan minua, kun tarvitaan fyysistä voimaa. Kun tarvitaan teknistä tietämystä eli, moottorin tai jonkun muun koneen korjaamista, tulee yksi kaveri paikalle. Vävypoika hoitaa sähköhommat. Itse teen rakennushommat, jos jaksan vielä. Kyllä tämä yhteisöllisyys toimii täällä vielä hämmästyttävän hyvin tänä päivänä.
Elämän merkitykselliset käännekohdat
Armeija vuonna -68 ja sen jälkeen käsityöopettajakoulutus olivat merkittäviä käännekohtia. Olin ensimmäisessä porukassa, kun Suomessa tehtiin käsityöopettajia. Kävin siellä koulua neljä vuotta ja jäin opettajaksi opettamaan seuraavia vuosikursseja. Sitten lähdin seikkailemaan. Lähdin vuodeksi Afrikkaan yhden suomalaisen yrityksen palvelukseen. Maailma alkoi näyttää vähän erilaiselta Afrikan vuoden ansiosta. Takaisin Suomessa hain kouluttajan hommaan, ja sattumalta tärppäsi.
Lähdin kehittämään omaa koulutusta, jota kehittelin töissä ollessani. Pistin oman firman pystyyn ja 20 vuotta menin sellaiseen yrityksiin, jotka osti minulta palveluja. Minulla oli asiakkaina isot yritykset. Vuonna 2004 jäin eläkkeelle, ja sillä tiellä olen. Naimisiin menin armeijan jälkeen. 65 vuotta ollaan oltu yhdessä. 60 vuotta ollaan pian oltu aviossa ja kaksi lasta. Aina on ollut eläimiä. Nytkin on kaksi villakoiraa.
Digitaaliset älylaitteet
Tykkään kaikista laitteista, paitsi mulla ei ole älykelloa. Kummallakin on oma telkkari, ja niissä on omat boksit. Katsotaan Areenasta ja muusta. Tietokone, läppäri ja kännykkä on molemmilla sekä kolme näyttöä, printteri ja skanneri. Kaikki varoittimet on niin kuin palovaroittimet ja häkävaroittimet. Turvakameroita harkitsin. Tilasin kamerat Kiinasta, mutta siinä oli onnettoman vanha ja huono softa mukana. Sähkölukkoa ei ole. Sellaisen hankin seuraavaksi, että saa näppäinkoodilla tai puhelimella oven auki. Teknologian käyttöön ei minulla liity hankaluuksia. Jos tulee jotakin, tutkin miksi ohjelma ei toimi, ja on tässä vielä selvitty. Aina välillä vaimo huutaa, että tuus auttamaan, että hän ei saa läppäriä toimimaan. Samaten muut joskus pyytää minulta apua kännykän päivittämisessä.
Hyvän arjen ja asumisen loppusanat
Hyvään arkeen kuuluu semmoinen terveys, että jaksaa ja pystyy tekemään ja saa lääkäripalvelut, jos tarttee. Se kuuluu hyvään arkeen. Ne tulee suhteellisen nopeasti. On turvallinen paikka asua. Tarkoittaa, että on lämpöä, valoa ja vettä. On kohtuuhintaista. Sitten verkosto on turvallisuustekijä, että on kontakteja, joista voi pyytää apua.
Palaa hakutuloksiin