Arto 69v
Oma- tai vuokra-asunto, Pohjois-Pohjanmaa
Omannäköinen arki
Tavallisessa arjessa terveys on aivan ykkösasia. Lisäksi pidän tärkeinä hyviä palveluita, kuten esimerkiksi kauppa- ja terveyskeskuspalvelut. Arki sujuu tietenkin silloin, kun ilma on komea ja aurinko paistaa, jolloin pääsee ulos touhuamaan, jääkaappi on täysi ja terveys kunnossa. Jos terveydessä on kuitenkin jotain, jota täytyy korjata, on tärkeää että näihin saadaan apua. Arkeemme liittyy paljon myös perheen ulkopuolisia ihmisiä, joita tapaamme.
Normaalisti arkipäivät sujuvat niin, että aamulla hoidetaan ensin oman väen asiat kuten aamupuurojen syönti ja vaatteiden pukeminen. Lisäksi tavalliseen arkeeni kuuluu oleellisesti myös kansalaisopistossa käynti, musiikkiharrastukset – laulan kuorossa, ulkoiluharrastukset ja liikunta. Koiraakin pitää muistaa ulkoiluttaa. Hikiliikuntaakin tulee harrastettua jonkin verran, muun muassa hiihtoa ja kävelyä. Paitaa saa vaihtaa useampaan kertaan viikossa. Metsästysaikaan, eli syksyisin, käyn koiran kanssa metsästysreissuilla. Talvella hiihdetään. Kesällä vietämme aikaa mökillä ja tykkäämme vaimon kanssa käydä golfaamassa. Aktiivisuus on oleellinen osa arkeamme.
Koen, että pystyn elämään omannäköistä arkea. Meitä asuu samassa taloudessa useampi ihminen, niin niiden rajojen puitteissa toimitaan. Koen, että useamman aikuisen talous antaa myös mahdollisuuksia. Paljon teemme yhdessä, mikä on mielestäni mukavaa, sillä eihän tätä elämää yksin ole tehty elettäväksi. Minulla oli vasta aivoinfarkti, joka vaati kuntoutumista noin 6–8 viikkoa ja tietysti rajoitti arkea. Nyt kuntoutumisen jälkeen meno on jatkunut kuitenkin entiseen tapaan.
Koti
Asumme 70-luvun alussa rakennetussa omakotitalossa, jossa on keskuslämmitys, mikä onkin tänä kriisin aikana todella tärkeää. Asun vaimoni ja anoppini kanssa, joka on asunut tässä talossa vuodesta 1972 lähtien. Itse olen asunut talossa viisi vuotta. Talossa on noin 150 neliötä ja se on rakennettu yhteen kerrokseen, mikä tarkoittaa, ettei täällä ole oikeastaan portaita mihinkään, jotka aiheuttaisivat ylimääräistä vaivaa. Vielä ei olisi ongelmaa kulkea portaissa, mutta tulevaisuuteen ajateltuna näin on hyvä.
Talomme sijaitsee keskellä kirkonkylää ja tästä on matkaa esimerkiksi terveyskeskukselle vain puoli kilometriä ja kauppaankin vain kilometrin verran. Olemme ajatelleet, ettei meillä ole mitään tarvetta muuttaa tästä pois, vaan tässä sitä elämää elellään ja yhdessä vanhetaan.
Palvelut
Käymme kaupassa kylillä. Sinne on kilometri matkaa, minkä vuoksi joskus saatamme mennä ihan kävellenkin, jos käytämme koiraamme esimerkiksi samaan aikaan pissalla. Muuten kauppareissut tulee tehtyä pääsääntöisesti autolla, sillä kannettavaa on sen verran.
Terveyskeskuksessa käymme tarvittaessa. Se sijaitsee vain puolen kilometrin matkan päässä tästä meiltä. Sinne kuljemme usein kävellen. Tietysti palveluiksi luen myös kunnan tarjoamat palvelut kuten kansalaisopiston palvelut ja hiihtoladut, jotka lähtevät aivan kotimme vierestä. Sen kuin nappaa sukset kainaloonsa ja painelee hiihtämään. Enimmäkseen tulee siis kuljettua kävellen, sillä kaikki palvelut sijaitsevat hyvin lähellä kotiamme.
Digitaalisten laitteiden käyttö
Käytän jatkuvasti teknologiaa arjessani. Meillä on hyvät yhteydet kotoa, mikä helpottaa digitaalisten palveluiden käyttöä. Olen tehnyt työni digitaalisten palveluiden parissa rakentaen tietoliikennettä, millä on myös vaikutusta omaan digipalveluiden käyttöön ja taitoon. Esimerkiksi tänä aamuna hoidin vakuutusasioita ensin internetpalvelussa, jonka jälkeen soitin sivuilta löytyvään numeroon asian hoitamiseksi. Ajattelen kuitenkin, ettei digitaalisuus ja palvelut voi olla mustavalkoisia, sillä jotkut haluavat edelleen hoitaa esimerkiksi pankkiasiansa luukulta, ja siihen pitäisi olla mahdollisuus.
Eniten käytän tietokonetta, sillä näköni on hieman heikko jo ja tietokoneen näytöstä on helpointa lukea asioita. Puhelimella selailu saattaa mennä herkästi tihrustamiseksi. Telkkaria tulee käytettyä ihan televisiona tai joskus myös digipalveluihin isompana näyttönä. Välillä tulee laulaa lirautettua myös karaokea omasta televisiosta.
Tärkeät henkilöt
Minulle tärkeimpiä ihmisiä ovat tietenkin kotiväki, johon kuuluu vaimo ja rakas anoppini. Lapset asuvat muualla, mutta käyvät tässä meillä muutaman viikon välein. Eli oma perhe on minulle tietysti kaikkein tärkein. Lisäksi alueeni Eläkeliiton yhdistyksen ihmiset ovat minulle tärkeitä. Olen heihin useamman kerran viikossa yhteydessä. Olen tällä hetkellä yhdistyksessä vetäjänä, minkä vuoksi ne asiat pyörivät mielessä useana päivänä viikossa.
Lähimmät naapurit ovat minulle tuttuja, mutta johtuen siitä, että olen asunut paikkakunnalla vasta viisi vuotta, tutustun uusiin ihmisiin edelleen. Uusien ihmisten tapaamiseen ja tutustumiseen vaikuttaa se, miten sattuu ihmisten kanssa samoihin paikkoihin ja harrastuksiin. Lähinaapureiden kanssa on ollut kuitenkin mukava tutustua jo senkin takia, että välillä on kivaa tehdä esimerkiksi lumityöt yhdessä tai muutenkin auttaa naapureita. Paljon olen tutustunut uusiin ihmisiin myös musiikkiharrastukseni kautta. Tietysti tuttuja häipyykin tai häviää taka-alalle, kun elämä kuljettaa eteenpäin ja jos esimerkiksi jää jostain harrastuksesta pois.
Pidän läheisiini ja tuttaviini yhteyttä sekä kasvotusten että digitaalisten viestinten avulla. Esimerkiksi eläkeyhdistyksellä on yleensä yksi tapaaminen viikossa, joka tapahtuu kasvotusten. Muutoin olemme yhteydessä digitaalisten viestinten välityksellä, kuten sähköpostitse tai Whatsappin välityksellä.
Elämän käännekohdat ja vaikutus
Yksi elämäni suurimpia käännekohtia on ollut varmasti eläkkeelle jäänti. Jäimme vaimoni kanssa eläkkeelle samaan aikaan tai samana vuonna. Se muutti paljon ja oli yksi sellainen käännekohta. Samaan aikaan muutimme myös pois työpaikkakunnalta tänne anopin luo. Nämä oli sellaisia positiivisia elämänmuutoksia, joita helpotti se, että vaimoni oli käynyt tällä samalla paikkakunnalla töissä ennen eläkkeelle jääntiä. Ja olimmehan me käyneet tällä paikkakunnalla jo ihan seurusteluajoista lähtien, eli yli viidenkymmenen vuoden ajan.
Lisäksi suuria elämänmuutoksia on olleet se, kun muutimme 90-luvulla perheen kanssa tutusta kotikaupungista toiselle sekä lasten kotoa poismuutto. Kaupungista toiseen muutettua lapsilla vaihtui koulut ja minulla ja vaimollani työpaikat. Onneksi lapset eivät ole lentäneet pesästä kaikki samaan aikaan, vaan sillä lailla pikkuhiljaa yksitellen. Ja onneksi kaikki lapset asuvat täällä lähellä edelleen, että voimme nähdä usein.
Lopuksi
Näin kun joutuu, tai oikeastaan pääsee kertaamaan omaa elämänkaartaan näin kysymysten kautta, niin täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen omaan elämääni tällä hetkellä. Jos vain terveyttä riittää, niin elämäni on todella hyvällä tolalla. Pystyn harrastamaan ja viettämään aikaani läheisten ihmisten kanssa ja lapsetkin asuvat aivan kivenheiton päässä meistä. Ei tarvitse etsiä elämästä niitä epäkohtia, vaan voin olla elämääni todella tyytyväinen.
Palaa hakutuloksiin