Antti 81v
Oma- tai vuokra-asunto, Pirkanmaa
Omannäköinen arki
Arkeani sujuvoittaa se, että tiedän edellisenä päivänä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Pidän tietynlaisesta suunnitelmallisuudesta, mikä juontaa juurensa varmaan jo työajoiltani. Olen ollut maahantuojien palveluksessa koko työurani ja kuljetin ympäri Suomea tavaraa. Seuraava viikko oli aina suunniteltava tarkasti ja se suunnitelmallisuus on jäänyt elämään myös eläkepäivilläni.
Se mitä teen arjessani riippuu siitä, touhuanko kotona vai menenkö johonkin käymään. Keväällä käyn paljon järvellä ja kuuntelemassa esimerkiksi hanhia. Luonnossa viihdyn yleisesti todella paljon. Silloin, kun jalkani olivat vielä paremmassa kunnossa pelasin myös lentopalloa. Menemisissäni otan tietysti huomioon myös vaimoni tarpeet ja hänen menonsa. Vuositasolla arkeeni kuuluu metsästys, joka alkaa syksyllä ja päättyy helmikuun 15. päivänä. Olen koko elämäni metsästänyt ja kirjoittanut ihan kirjojakin luonnosta. Olen ollut paikallisen metsästysseuran jäsen vuodesta -84 lähtien.
Elän mielestäni aivan omannäköistä elämää, johon vaikuttaa paljon suurperhe, johon kuuluu kaksi poikaamme, jotka osallistuvat aktiivisesti elämäämme. Meillä on 9 lastenlasta, jotka käyvät ahkerasti luonamme. Lisäksi olen aktiivinen eri yhdistystoiminnoissa. Minä ajauduin paikkakunnallani muun muassa Karjalaisten yhdistykseen, Eläkeliiton yhdistykseen sekä paikkakuntani Raja ja Merivartiokiltaan, jossa olen toiminut myös puheenjohtajana vuodesta -79 lähtien. 80-vuotta täytettyäni päätin myös vähän höllätä yhdistystoiminnassa.
Sota aiheuttaa arkeeni huolta, sillä synnyin Karjalankannaksella. Sota tuli meille niin, että 5-vuotiaana lähdimme härkävaunussa toiselle paikkakunnalle sotaa karkuun. Siitä lähtien sotajutut ovat painuneet mieleeni ja sotakokemuksen olen saanut äidinmaidossa. Kaikki pidempään eläneet tietävät, että ne miehet, jotka palasivat sodasta, eivät olleet enää ikinä ehjiä oikein kukaan.
Koti
Asumme omakotitalossa, jossa on neliöitä noin 119. Olemme asuneet talossa jo vuodesta -78 lähtien, jolloin talo valmistui meille. Kun tätä kotia aloimme ajattelemaan, pojat olivat pieniä ja halusimme heille paremman ympäristön harrastaa. Asuimme tuolloin suurkaupungin keskustassa ja pojat olivat kovia kalastamaan, ja kun pojat kalastivat keskustan vesialueilla, ajattelin, että nyt on johonkin kauemmas lähdettävä.
Tarjous talostamme tuli yhtäkkiä rakentajien pikkujouluissa, ja rakentaminen alkoi, kun löysimme meidän perheellemme sopivan ja halvan tontin sivupaikkakunnalta. Olemme olleet kotiimme erittäin tyytyväisiä, eikä siinä ole ollut pahemmin parsittavaa kuluneiden vuosien aikana. Olemme ajatelleet asua tässä vielä niin pitkään kuin terveyttä riittää. Pojilla on omat asunnot ihan tässä lähellä ja lapsenlapset käyvät usein kylässä. Jos liikuntakyky säilyy, niin olemme tässä aivan loppuun asti.
Palvelut
Kaupassa pitää käydä viikoittain. Kauppa sijaitsee noin viiden kilometrin päässä tästä meiltä, minkä vuoksi taitamme matkan aina autolla. Parturissa pitää myös käydä. Parturi sijaitsee naapurikunnan puolella. Vanhuksille on kiitettävästi ohjelmaa kirjonkylällä, mutta vaimo osallistuu niihin aktiivisemmin kuin minä, sillä itse meinaan kiinnostua vain luonnosta. Puutarha on esimerkiksi täysin minun vastuullani.
Yleisesti kuljemme palveluihin autolla, sillä lähimmätkin palvelut sijaitsevat kilometrien päässä. Isossa kauppakeskuksessa tulee käytyä, sillä siellä tulee hoidettua monet asiat samaan aikaan. Ajomatkaa on noin 15 minuuttia. Kauppakeskus sijaitsee lähempänä meitä kuin lähin suurkaupunki, jonne menemme ainoastaan, jos tarvitsemme yksityisiä terveyspalveluja.
Digitaalisten laitteiden käyttö
Käytän teknologiaa arjessani, kuten tälläkin hetkellä. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos olisin nuorempi, olisin varmasti syvemmällä teknologiassa. Olen ottanut sellaisen asenteen, että se on käyttööni annettu systeemi, mutta se, miten sitä ohjelmoidaan, ei ole minun asiani. Otan siis teknologian hyödyt itselleni.
Ulkomaalaisten metsämiesten kanssa kirjeenvaihto on käynyt kätevästi sähköpostin välityksellä. Englannin kielen opin edellisessä työpaikassani, jossa pomo ilmoitti eräänä päivänä, että määrätystä päivästä eteenpäin yrityksen virallinen kieli on englanti. Ei auttanut kuin mennä englanninkielen yksityisopetukseen, mutta huomasin kyllä, että vanhakin oppii!
Sosiaalinen ympäristö
Tärkeimpiä ihmisiä minulle ovat omat perheenjäseneni, puolisoni, lapset ja lasten lapset. Tapaamme melkein päivittäin, kun toinen pojista asuu muutaman sadan metrin päässä. Toinen asuu noin 20 minuutin ajomatkan päässä, niin nopeasti sieltäkin hurauttaa autolla tänne. Jos ei nähdä pariin viikkoon, täytyy jollain olla sairautta, joka estää näkemästä.
Koska asumme pienessä kylässä, tunnen naapureita hyvin. Valitettavasti naapureissa on tapahtunut kuitenkin kierrätystä. Ihan lähinaapuri on ollut tuossa siitä lähtien, kun tulimme tähän. Niitä naapureita, jotka ovat vaihtuneet jo kahteen tai kolmeen kertaan, en tunne oikein hyvin. Kaupungista muuttaneet tuppaavat olemaan tuppisuisuuteen kallistuvaisivat, mikä vaikeuttaa tutustumista.
Elämän käännekohdat ja vaikutus
Ei tässä sen kummempia käännekohtia ole ollut. Elämä kulkee omaa polkuaan. Ehkä niistä pohjista johtuen, tai härkävaunuista lähtien, se paikka, johon olen juurtunut on Karjalassa. Siellä meillä oli sellainen pikkutila, jota äiti ja isä maksoivat kolmekymmentä vuotta. Vanhempieni kuoltua paikka on siirtynyt vanhimman poikani omistukseen. Jotain asioita sieltä elämänsä alkupäästä kaipaa, kuten esimerkiksi sitä pikkukylän porukan meininki, jossa ihmiset auttoivat toisiaan. Kaikilla oli maata ja yhdellä ainoalla puimuukoneella tehtiin sitten talkoita. Sellaista henkeä on toki vieläkin olemassa, mutta se voi olla myös pitkälti piilossa tänä aikana. On varmasti myös paikkoja, joissa tällainen henki näkyy enemmän kuin muualla.
Kun menen näköaloihin, joissa katson elettyä elämää, niin taaksepäin on helpompi katsoa. Kaikesta on selvitty ja luultavasti kaikesta tullaan selviämään. 66-vuotiaanan oli pysäyttävä hetki, kun jouduin suureen sydänleikkaukseen. Siitäkin onneksi selvittiin, vaikka kyseessä olikin lääkäreiden sanojen mukaan niin suuri pumppuleikkaus kuin mahdollista. Saman vuoden aikana olin siinä kunnossa, että pääsin metsälle ja lentopalloa pelaamaan passarin paikalle. Luottavaisin mielin ajattelen tulevaisuutta. Jos yhteen puhaltamisen henki säilyy, niin ei tässä suurta hätää ole. Jos nuorille pystyisin perinnöksi tämän hengen antamaan, niin koen, että olen jossain asiassa onnistunut.
Palaa hakutuloksiin